Pieni elämä
Kuu hopeatoffeeta valuttaa kannusta
Kerrostalojen ylle, katujen alle
Sade langennut nilkuttaa
Tyttö ullakkohuoneessa neuloo ikkunalla
Neulansilmässä keinuu naurava lapsi
Ja odottaa paitaansa
Ilta vierittää helmaansa ylhäällä reidellä
Kun poika saapuu työstä kotiin
Niin väsyneenä
Tyttö pyytää viereensä, poika tulee märkänä
Ja he sytyttävät taskulampun
Alle peitteensä
Miten pientä voi ollakaan suuri elämä?
Miten pieni voi olla, hei
Suuresta tehtyä?
Yö katkoo kyntensä asfaltin selässä
Ja valot ja äänet ja taivas kuin täkki
Kaikki on liikettä
Vida pequeña
La luna derrama toffees plateados desde la tetera
Sobre los edificios de apartamentos, bajo las calles
La lluvia cae cojeando
La niña en el ático cose junto a la ventana
El niño riendo se balancea en el ojo de la aguja
Y espera su camisa
La noche recoge su falda en la parte superior del muslo
Cuando el chico regresa a casa del trabajo
Tan cansado
La niña le pide que se acerque, el chico entra mojado
Y encienden una linterna
Debajo de sus cobijas
¿Qué tan pequeña puede ser una vida tan grande?
¿Qué tan pequeña puede ser, eh?
¿Hecha de algo tan grande?
La noche rompe sus uñas en la espalda del asfalto
Y las luces y los sonidos y el cielo como una manta
Todo es movimiento