Alastonmalli
Istut
tuolin selkänojan taa
Et vaatteitasi riisukaan
Mä heitän hiilen kamiinaan
Pelkäät
et riisu, vaikka lupasit
Mä maalaan sinut kuitenkin
Nyt väriin kastan pensselin
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu
Vain kahvipannu vislaa
Kertoisinko, kuinka öisin sua kaipaan?
Vai olenko vain hiljaa?
ja maalaan sut riisumaan
Särkyy
sinooperi purppuraan
kuin lupaus, joka murretaan
kuin halu, joka rikotaan
Yöllä
näin unta, jossa tulla sain
sun syliisi mä lomittain
kuin sormet ristiin laitetaan
Rukous, jonka sinun suuhusi mä huusin
Sinistä ja kultaa
on väri, jonka tänään uumillesi maalaan
Sä olet aivan hiljaa
kun maalaan sut riisumaan
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu
Mä palettia kiusaan
Vihdoin kysyt, kuinka kauan vielä jaksan
Mä olen aivan hiljaa
ja maalaan sut riisumaan
Modelo desnuda
Istas
detrás del respaldo de la silla
No te desvistes
Yo arrojo carbón a la chimenea
Temes
desnudarte, aunque lo prometiste
Aun así te pintaré
Ahora sumerjo el pincel en el color
Las horas pasan, la esquina de la habitación cruje
Solo la cafetera silba
¿Debería decirte lo mucho que te extraño por las noches?
¿O debo quedarme callado?
y pintarte desvistiéndote
Se rompe
en el púrpura de sinopia
como una promesa que se rompe
como un deseo que se desgarra
Por la noche
soñé que venía
a tus brazos entrelazados
como se cruzan los dedos
La oración que grité en tu boca
Azul y oro
es el color que hoy pinto en tu cintura
Estás completamente callada
cuando te pinto desvistiéndote
Las horas pasan, la esquina de la habitación cruje
Juego con la paleta
Finalmente preguntas cuánto más puedo aguantar
Estoy completamente callado
y te pinto desvistiéndote