Talvi
Kuuletko tuulen vuoria jäytävän?
Jäälinnoissa talven yksin se ulvoo.
Vapautettu pakkanen pian meidät saavuttaa.
Rautaportit avautuu, on aika kuoleman.
...kun syksy vaihtuu talveen.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Tunnetko poltteen jäisen peitteen
hyytävän sisimpääsi?
älä katso valkeutta vaan kohtaa pakkanen
tuhoava lempeän taivahan.
...kun saapuu talvi ikuinen.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Kaikki lämp- katoaa, talvi tekee tuloaan,
vihreä saa vaipan valkoisen.
Pohjoisissa hoveissa on lumipeite ikuinen,
et kesää enää nähdä saa, vain taivaan kalvenneen.
Kylmä henkäys sammuttaa liekin
ikuisen,
pohjoisen hoveissa on talvi armoton.
Jäinen kiille metsissä pian heikot lannistaa,
talvilinnain siimeksessä aikamme on koittanut!
Pakkanen on nälissään,
taivaanne se verhoaa.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Jo saapuu talvi ikuinen,
vihreä saa vaipan valkoisen.
Siivet katkaistaan, vastarinta murretaan.
Ei yksikään enkeli eloon jää.
Viiltävä pakkanen voiton saa,
lumi on peittävä pohjoisen maan.
Lehdet kalpenee, valittaen kuolee,
pilvet kerääntyvät katselemaan.
Paholaiset temmeltävät sydämessä
talven,
väsymättä tanssivat valkoisissa saleissa.
Jo ikuinen talvi vallitsee,
sen loppua turha on odottaa.
Kuulkaa!
Lapset pakkasen!
Kuulkaa!
Tämä talvi on ikuinen!
Invierno
Escuchas el viento erosionando las montañas?
En los castillos de hielo, el invierno aúlla solo.
El frío liberado pronto nos alcanzará.
Las puertas de hierro se abren, es hora de la muerte.
...cuando el otoño se convierte en invierno.
El frío no muestra piedad,
el frío no retrocede... ¡nunca!
Sientes el ardor del manto helado
congelando tu interior?
No mires la luz, enfrenta al frío
que destruye la suave eternidad celestial.
...cuando llega el invierno eterno.
El frío no muestra piedad,
el frío no retrocede... ¡nunca!
Toda calidez desaparece, el invierno se acerca,
el verde se cubre de blanco.
En las cortes del norte hay un manto de nieve eterno,
no verás más el verano, solo el cielo descolorido.
Un aliento frío apaga la llama
eterna,
en las cortes del norte el invierno es despiadado.
El brillo helado pronto desanimará a los débiles en los bosques,
en la penumbra de los castillos invernales ha llegado nuestro tiempo!
El frío está hambriento,
cubre tu cielo.
El frío no muestra piedad,
el frío no retrocede... ¡nunca!
El frío no muestra piedad,
el frío no retrocede... ¡nunca!
Ya llega el invierno eterno,
el verde se cubre de blanco.
Las alas son cortadas, la resistencia es quebrantada.
Ningún ángel sobrevive.
El frío cortante obtiene la victoria,
la nieve cubre la tierra del norte.
Las hojas palidecen, mueren lamentando,
las nubes se reúnen para observar.
Los demonios juegan en el corazón
del invierno,
bailan incansablemente en salones blancos.
El invierno eterno ya reina,
no esperes su fin en vano.
¡Escuchen!
¡Hijos del frío!
¡Escuchen!
¡Este invierno es eterno!