Pimeä
Astu saliin kadotuksen
Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu
Kuuletko, tunnetko mitään?
Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa
Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti
Tiedät ettei täällä ole ketään
Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit
Vai henkesikö jättäisit?
Tässä maailmassa ei ole mitään
Ei tyhjyydessä elämää jäljellä
Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään
Olet yksin etkä tiedä missä
Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä
Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista
Alla puiden kuolleiden oksien
Istut kuunnellen kuolleita lintuja
Yö ei anna uskoa mihinkään
Ruumiisi tärisee kylmästä
Etkä löydä tietäsi takaisin
Kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään
Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä
Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina
Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta
Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista
Tässä maailmassa ei ole mitään
Ei tyhjyydessä elämää jäljellä
Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään
Olet yksin etkä tiedä missä
Ja silmäsi ovat tottuneet pimeään
Taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä
Pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta
Huomenna auringon alla kaikki on kuollutta
Oscuridad
Atraviesa el salón de la perdición
Aquí las sombras no te llaman
¿Escuchas, sientes algo?
Alguien respira ansiosamente buscando aire
Los susurros resuenan interminablemente
Sabes que no hay nadie aquí
El horror se arrastra sin importar dónde te escondas
¿Dejarías tu vida?
En este mundo no hay nada
No queda vida en el vacío
Aquellos a quienes temes no temen a nadie
Estás solo y no sabes dónde
Pasos silenciosos resuenan en aguas profundas
Bajo el sol moribundo todo es hermoso
Bajo las ramas muertas de los árboles
Te sientas escuchando a los pájaros muertos
La noche no da fe en nada
Tu cuerpo tiembla de frío
Y no encuentras el camino de regreso
Cuando tus ojos finalmente se acostumbran a la oscuridad
Pasos silenciosos resuenan en aguas profundas
Contando las horas, la penumbra avanza como sombras
Gotas fragmentan el camino en el borde del mundo
Bajo el sol moribundo todo es hermoso
En este mundo no hay nada
No queda vida en el vacío
Aquellos a quienes temes no temen a nadie
Estás solo y no sabes dónde
Y tus ojos se han acostumbrado a la oscuridad
Una vez más, un perdido apoya su mano en el musgo
Gotas fragmentan el camino en el borde de la oscuridad
Mañana, bajo el sol, todo estará muerto