Lucifer & Rosemary
Se kasasi taakan kantaakseen
vihan temppelin teki kodikseen
pimeällä täytti hallit ja huoneet
kirosi rakkauden ja sille sielunsa suoneet
mutta yksin jaksanut ei, oli taakkaa liikaa
lähti etsimään orjaa, renkiä, piikaa
vaan löysikin jotain mitä etsinyt ei
löytö etsijän mustan sydämen vei
Hetken pimeästä luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sen mukanaan kantaa
temppeliinsä avaimet antaa
kaikki aarteensa, sielut pimeydestä
antaisi Rosemaryn rakkaudesta
Se koskettaa toista toivoen vaan
ettei yksin jäisi kokonaan
vaan yksin Se jää ja me tiedämme sen
Tuonen porteista kulkee vain yksinäinen
Hetken pimeästä luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sille alistuu
nöyrä lapsi alla mustan kuun
silti kauneus ei palvo pimeän työtä
ei pysty elämään ikuista yötä
se hiipuu pois, se lakastuu
omiin kyyneliinsä hautautuu
tätä ymmärrä ei tuo langennut parka
mikä kiveä oli on nyt viiltävän arka
Lucifer y Rosemary
Se casó para cantar
Hizo del templo de la ira su hogar
En la oscuridad llenó salones y habitaciones
Maldijo al amor y a quienes le dieron su alma
Pero no pudo soportarlo solo, la carga era demasiado pesada
Salió en busca de esclavos, sirvientes, criados
Pero encontró algo que no buscaba
El hallazgo se llevó el corazón negro del buscador
Por un momento se libera de la oscuridad
Embriagado de belleza
...y lleva consigo
Entrega las llaves a su templo
Todos sus tesoros, almas de la oscuridad
Daría Rosemary por amor
Toca a otro esperando
No quedarse completamente solo
Pero Él queda solo y lo sabemos
Solo el solitario atraviesa las puertas de la muerte
Por un momento se libera de la oscuridad
Embriagado de belleza
...y se somete a ella
Un niño humilde bajo la luna negra
Aun así, la belleza no adora el trabajo de la oscuridad
No puede vivir eternamente en la noche
Se desvanece, se marchita
Se entierra en sus propias lágrimas
El desdichado caído no entiende esto
Lo que era piedra ahora es dolorosamente sensible