Maailmani Yössä Henkien
Hiljaa, hiljaa kumartaa ihminen ja aukeaa.
Aukeaa raukeaan uneen valuu, niin raukeaan.
On hyvä näin vaikka kohta nyt jo unohtuu,
vaihtaa aurinko puolta maailman.
Henkenä uljaiden metsien
miksi kantaisin huolta?
Nukutaan vaikka toiset yrittää,
yrittää väsymyksensä voittaa.
Hukutaan, meille pinnan alla on elämää
kunnes ilta taas koittaa.
Tanssien nousee kätköistänsä metsien
tuli taivaalle karkaa.
Iloiten se juoksee kanssa henkien,
pakoon ihmisparkaa...
Pimeydessä kuulin kutsun kerran.
Ääni kaunis oli kuin laulu rastaan.
Se pyysi "mua kuule hetken verran.
Tule pimeyteen niin tulen sua vastaan".
Siitä lähtien maailmani yössä henkien,
usva niityt kun peittää.
Hämärtyy, metsän reunaan usva tiivistyy.
Ilta valot pois heittää.
On hyvä näin vaikka kohta nyt jo unohtuu,
vahtaa aurinko puolta maailman.
Henkenä uljaiden metsien
miksi kantaisin huolta?
En la Noche de mi Mundo de Espíritus
Silenciosamente, el ser humano se inclina y se abre.
Se abre hacia un sueño languideciente, tan languideciente.
Es bueno así aunque pronto se olvide,
el sol cambia de lado en el mundo.
Como espíritu de los bosques majestuosos,
¿por qué debería preocuparme?
Durmamos aunque otros intenten,
intenten vencer su cansancio.
Nos ahogamos, debajo de la superficie hay vida
hasta que llegue la noche de nuevo.
Bailando emerge de sus escondites en los bosques,
el fuego escapa hacia el cielo.
Corriendo alegremente con los espíritus,
huyendo de los humanos...
En la oscuridad escuché una vez un llamado.
La voz era hermosa como el canto de un mirlo.
Pedía 'escúchame por un momento.
Ven a la oscuridad y vendré hacia ti'.
Desde entonces, en la noche de mi mundo de espíritus,
la niebla cubre los prados.
Se oscurece, la niebla se espesa en el borde del bosque.
La noche arroja fuera las luces.
Es bueno así aunque pronto se olvide,
el sol cambia de lado en el mundo.
Como espíritu de los bosques majestuosos,
¿por qué debería preocuparme?