395px

Jaeaen

Olavi Uusivirta

Jaeaen

Sä sotket mun hiukset,
kastelet mun vaatteet.
Kerrot iltasatuja mun vastaajaan.
Ja kuiskaat taas uuden, pikku salaisuuden.
Pehmeet kätesi kiedot mun vyötärölleni.

Mä ziigaan sua salaa,
sä huomaat ja halaat.
Pyydät seuraksesi pikaruokailemaan.
Ja kerrot taas siitä, sun rokkitähdestä.
Sanot: oot kerrankin onnellinen.

Silti mä jään sun kuvaasi vaan tuijottamaan.
Mä tiedän en sua saa, me ollaan frendejä vaan.
Ja kun nään sut huomenna taas uudestaan
me mennään meidän kantakuppilaan.

Me jäällä tanssittiin,
kuun valossa uitiin.
Ja maailma siinä sivussa kai pelastettiin.
Sitten susta tuli tähti, tyttö maailmalle lähti.
Sanoin: kyllä mulle kirjoittaa saa.

Silti mä jään sun kuvaasi vaan tuijottamaan.
Mä tiedän en sua saa, me ollaan frendejä vaan.
Ja kun nään sut huomenna taas uudestaan
me mennään meidän kantakuppilaan.

Aina kuuteen valvottiin.
Töölönlahtee mittailtiin.
Ja musta alko tuntuu et tää
stadi yksin omistettiin.

Jaeaen

Tú desordenas mi cabello,
mojas mi ropa.
Cuentas cuentos de hadas en mi contestador.
Y susurras un nuevo, pequeño secreto.
Tus suaves manos envuelven mi cintura.

Te observo en secreto,
me notas y abrazas.
Me invitas a comer comida rápida contigo.
Y hablas de nuevo sobre tu estrella de rock.
Dices: por una vez eres feliz.

Aun así me quedo mirando tu imagen.
Sé que no te tendré, solo somos amigos.
Y cuando te vea de nuevo mañana
iremos a nuestro bar de siempre.

Bailamos en el hielo,
nadamos a la luz de la luna.
Y de alguna manera salvamos al mundo en el proceso.
Luego te convertiste en una estrella, la chica se fue al mundo.
Te dije: puedes escribirme cuando quieras.

Aun así me quedo mirando tu imagen.
Sé que no te tendré, solo somos amigos.
Y cuando te vea de nuevo mañana
iremos a nuestro bar de siempre.

Nos quedábamos despiertos hasta las seis.
Caminábamos por Töölönlahti.
Y empecé a sentir que
esta ciudad nos pertenecía solo a nosotros.

Escrita por: