Sä et tiedä mitään
Mulla on sut,
mutta silti olen yksin.
Mä olen sitä silloinkin,
kun sä tuut mun luo.
Mä voin kertoo itsestäni kaiken,
mutta silti, sä et tiedä mitään.
Mä voin kertoo sulle minkälainen
lapsuus mulla oli,
ja mitä mustetahrat paperilla tuo mieleen.
Sä voit käsistäni lukea ja
käsialanäytteitäni analysoida,
muttet tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä katsot mua silmiin,
muttet niitten taakse nää.
Mä olen siellä toinen mies,
kuin sä luulit.
Depressiivi, narsismi ja jakomielitauti,
mulla on ne kaikki jos sä tahdot niin.
Sä voit opetella ulkoa mun päiväkirjoja,
ja kuvitella, että olen herkkä runopoika.
Sä voit kertoo kavereilles,
että olen sellainen,
että soitan kitaraa, vaikka oikeasti en.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Hei! Hei! Hei! Hei!
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
Sä et tiedä mitään.
No sabes nada
Tengo todo contigo,
pero aún así estoy solo.
Sigo siéndolo,
cuando vienes a mí.
Puedo contarte todo sobre mí mismo,
pero aún así, no sabes nada.
Puedo contarte cómo fue
mi infancia,
y qué me evocan las manchas de tinta en el papel.
Puedes leer de mis manos
y analizar muestras de mi caligrafía,
pero no sabes nada.
No sabes nada.
No sabes nada.
Me miras a los ojos,
pero no ves más allá de ellos.
Allí soy un hombre distinto,
al que pensabas.
Depresión, narcisismo y trastorno bipolar,
los tengo todos si así lo deseas.
Puedes aprender de memoria mis diarios,
y imaginar que soy un sensible poeta.
Puedes contarles a tus amigos,
que soy así,
que toco la guitarra, aunque en realidad no lo haga.
No sabes nada.
No sabes nada.
No sabes nada.
No sabes nada.
¡Hey! ¡Hey! ¡Hey! ¡Hey!
No sabes nada.
No sabes nada.
No sabes nada.
No sabes nada.