Arvoitus
Alastomana synnymme tänne maahan kylmään pohjoiseen
Jo esi-isämme tiesi sen kun vaihtoi metsään aron tuulisen
Sitä tuulelta kysyttiin
Metsään synkkään huudettiin
Tietäjä iän ikuinen
Mies partasuu pahainen, sitä
Vuoret kuuntelee, metsä vastailee, kuin sinne huudetaan
Mikä on suuri arvoitus,
Elämämme tarkoitus. Onko
iloa täys vaiko tuskaa, mietin
Minä, platon ja zarahustra
Pitkään tulehen tuijotin
noita kipinöitä katselin
vastaustasi kysyen,
viestit nämä kiveen kirjoitin
Onko elämän tarkoitus
olla suuri arvoitus
Mitä jälkiä jätämme, miksi täällä elämme?
Enigma
Desnudos nacimos en esta fría tierra del norte
Nuestros ancestros lo sabían al cambiar el bosque por la ventosa llanura
Se lo preguntaron al viento
Gritaron en el oscuro bosque
El sabio eterno
El hombre barbudo malvado, eso
Las montañas escuchan, el bosque responde, cuando se grita allí
¿Cuál es el gran enigma,
El propósito de nuestra vida? ¿Es
alegría plena o dolor, me pregunto
Yo, Platón y Zaratustra
Por mucho tiempo miré fijamente al fuego
observando esas chispas
preguntando por tus respuestas,
escribí estos mensajes en piedra
¿Es el propósito de la vida
ser un gran enigma?
¿Qué huellas dejamos, por qué vivimos aquí?