Tulva
Ajelulla puutaloja
joissa on onnelliset asukkaat
Osoiteltiin
Tuo voisi olla meidän
Autoja nyt seisahtunut
kaduille vesi ne on saartanut
Loppu tää on
mut ei maailman
mä tiedän
Kaupunki tulvii
hukuttaen mukanaan eilisen
Kohistessa sadekuuron
et kuule kun kerron
Sun jälkeesi on yksinäisyys
pahempaa kuin koskaan ennen
Kaupunki tulvii
huuhtelee katujaan
pesee pois muistojaan
Meistä ei enää
jäljellä mitään
Päivässä haihtuu
toiseksi muuttuu
Se vihloo ja syö
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
annoin sen nylkeä mua
Ajelulla puutaloja
Inundación
En la noche, casas de madera
con residentes felices
Señalado
Eso podría ser nuestro
Los autos ahora detenidos
las calles están rodeadas de agua
Esto se acaba
pero no el mundo
yo sé
La ciudad se inunda
ahogando consigo el ayer
Rugiendo la lluvia
no escuchas cuando te digo
Después de ti, la soledad
es peor que nunca antes
La ciudad se inunda
limpiando sus calles
borrando sus recuerdos
De nosotros ya no queda
nada
En un día desaparece
se transforma en otro
Duele y devora
la soledad llega hasta el núcleo
hoy también me rendí
dejé que me desgarrara
En la noche, casas de madera