Salla tahtoo siivet
Haluat pois,
et silti tiedä missä hyvä ois,
ja peität kaiken
Mitä mä teen,
jos näkisin ees yhden kyyneleen,
niin kuivaisin sen
Sä kerroit että päivänvalo pelottaa,
ja silti valvot yösi,
etkä unta saa,
en osaa auttaa
Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain,
nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut
Sisällä on,
sinussa vesi raskas,
rannaton,
se tahdotonta
liikuttelee,
kun vuorovesi nousee tai laskee,
vie onnetonta,
kun en saa sua kiinni aina pelkään vaan,
sun satuttavan itseäsi uudestaan,
enkä voi auttaa
Kai ehjin siivin,
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain,
nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden
sysimetsän puut
El salón quiere alas
Quieres irte,
pero aún no sabes dónde estarías mejor,
y lo ocultas todo
¿Qué haría yo,
si viera siquiera una lágrima,
la secaría
Me dijiste que temes a la luz del día,
y aún así velas tus noches,
sin poder conciliar el sueño,
no sé cómo ayudarte
Quizás con alas intactas,
algún día volaremos juntos,
abajo en algún lugar, odos los demás duermen
Nadie nos encontrará,
os marcarán en la oscuridad,
revelarán el secreto
los árboles del bosque de carbón
Dentro de ti,
hay un agua pesada,
sin límites,
que se mueve sin control
cuando sube o baja la marea,
lleva a la desdicha,
cuando no puedo atraparte siempre temo
que te lastimes de nuevo,
y no puedo ayudarte
Quizás con alas intactas,
algún día volaremos juntos,
abajo en algún lugar,
todos los demás duermen
Nadie nos encontrará,
nos marcarán en la oscuridad,
revelarán el secreto
los árboles del bosque de carbón