Kiitos
Ehkä muistatkin mua,
etkä voi uskoutua:
kirjoittaa meistä nyt, kun
sun nykyinen on vihainen
eikä yhtään mua siedä.
Uniharhoissa nään sua,
niitä ei voi multa viedä.
Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua.
Gracias
Quizás me recuerdes,
no puedes confiar en mí:
escribir sobre nosotros ahora, cuando
tu actual está enojado
y no me soporta en absoluto.
En sueños te veo,
esos no me los pueden quitar.
Muchas veces sucede así:
no todo se ve por fuera.
Te enojaste cuando no pudiste entrar
en mis habitaciones cerradas,
querías saber por qué siempre
faltaba un pedazo,
por qué me perdía y evitaba.
Oh, si yo también lo supiera.
Aunque todo pueda olvidarse,
gracias por soportarme demasiado tiempo.
Cuidaste de tu locura a medias,
no he sabido dar más nunca.
Si puedo pedir una cosa
(aunque no sea así):
di que soy único,
para que lo crea,
los demás no son tanto.
Nadie puede superar,
pero alguien tiene que evitar a alguien.
Gracias por intentar entender.
Sabía que ni siquiera tú podrías lograrlo.
Aunque a veces recuerde demasiado,
tomaré otro trago, así recordaré
mucho menos.
Gracias por cuidar a medias,
no he sabido dar más nunca.
Quizás me recuerdes.