Minä, Sinä Ja Mannerheim
Marskin kuvan seinältä pudotit
kun sä oven kiinni lähtiessäs paiskasit.
Ja mua nauratti se niin,
kun mä luulin että sä vaan tinttailit
kun sua yöksi kuulunut ei
ja muuttoauto irtaimes pois vei
liian myöhään sen tajusin
ja mukanas niin paljon menetin.
Ja taas kun meikäläinen
kotia kohti tallustaa
ja siellä kylmä ja saastainen kämppä
mua pimeenä odottaa.
On pakko tunnustaa,
vanhat muistot masentaa,
sua kaipaan enemmän
kuin mitään muuta!
Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta
mä en pääse susta irti
vaikka itseni henkihieveriin dokaisin
Maanantai lujaa potkaisee,
kun meikä latinaa pöntölle korisee.
Vain toiletin seinät näkee,
kun bailaaja horkkaansa tärisee,
tää päivä jää rokuliin,
en raahaudu sinne vaikka ammuttaisiin!
Puhelimen seinästä repäisen
ja korjaussarjan korkkailen!
Jotenkin vaan elämä ajautuu
koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
ilman sua oon kuin puolikas
elämän äänetön osakas.
Sua kaipaan!
Se on totuus ikuinen
että nää baarit ei lohduta tiedän sen,
mut mitä muuta mä tekisin,
aseman katoltako pommilla hyppäisin?
Tähän touhuun on saatava potkua,
pakkohan elämän on jatkua!
Mut millä pääni nostaisin,
kun selkärankani mennessäs murskasit!
Ja nykyään ainoat jotka ovikelloa pimputtaa
on ulosottomies ja pari sitkeetä jehovaa!
Ne mut tahtoo pelastaa!
Sua kaipaan
Tú, Mannerheim y yo
La imagen de Marsk de la pared que dejaste caer
cuando golpeaste la puerta cuando te fuiste
Y yo estaba tan riendo
cuando pensé que sólo estabas haciendo un trasero
cuando no pertenecías a ti por la noche
Y el camión móvil se llevó el camión
Demasiado tarde me di cuenta
y contigo tanto he perdido
Y otra vez cuando lo hago
casa hacia la casa club
y hay un lugar frío y sucio
Estaré esperándome en la oscuridad
Es obligatorio confesar
Los viejos recuerdos estarán deprimidos
Te extraño más
que cualquier otra cosa!
Te echo de menos, estoy buscando una segunda oportunidad
No puedo salir de ti
incluso si consigo un poco de aliento
El lunes es duro
cuando tengo latín para el baño
Sólo las paredes del cabestrillo pueden ver
cuando la fiesta del partido sacude su hooter
este día permanecerá en la rocul
¡No me arrastraré hasta allí aunque me disparen!
Voy a arrancar mi teléfono de la pared
y el kit de reparación que corcho!
De alguna manera la vida está a la deriva
todo el tiempo más lejos
Sin ti no puedo hacerlo
sin ti, soy como la mitad de un
vida de un compañero silencioso
¡Te echo de menos!
Es la verdad eterna
Que estas barras no son reconfortantes, lo sé
pero, ¿qué otra cosa haría yo?
¿Es ahí donde voy a saltar del techo de la estación?
Tenemos que ser expulsados de esta cosa
¡Tengo que seguir con la vida!
Pero con qué levantar mi cabeza
cuando me rompiste la columna vertebral!
Y ahora los únicos que se abalanzan el timbre
es un alguacil y un par de jehovas duros!
¡Quieren salvarme!
Te extraño