395px

Por la mañana

Popeda

Aamulla

Nyt kun sen tajuan,
tuskasta huudahdan,
ja isken nyrkin seinään kiviseen.
Mä poltan savukkeen,
kuulen askeleet,
pelko silmiin nostaa kyyneleet.

Ne kulkee ohitse,
ei vielä kohdalle
joku toinen viedään muurille.
Oon varmaan seuraava,
tuskin on muita,
ei kuulu enää huutoja.

On aamuun vielä aikaa,
on aamuun vielä aikaa
taivas on niin musta,
kirkuu synkkä avaruus.

Mä niitä vastustin,
ne veivät vaimonkin.
Ei kukaan tiedä missä lapset on
Oi kuinka janottaa,päätä pakottaa
Ruumis murjottu ja tahdoton.

On aamuun vielä aikaa...

Por la mañana

Ahora que lo entiendo,
grito de dolor,
y golpeo el puño contra la pared de piedra.
Me fumo un cigarrillo,
oigo pasos,
el miedo hace que las lágrimas broten en mis ojos.

Pasan junto a mí,
no llegan todavía,
a alguien más llevan al muro.
Seguramente seré el siguiente,
no hay otros,
los gritos ya no se escuchan.

Todavía hay tiempo hasta la mañana,
todavía hay tiempo hasta la mañana,
el cielo está tan oscuro,
grita el sombrío espacio.

Yo me resistí a ellos,
se llevaron incluso a mi esposa.
Nadie sabe dónde están los niños,
Oh, qué sed tengo, me duele la cabeza,
el cuerpo golpeado y sin voluntad.

Todavía hay tiempo hasta la mañana...

Escrita por: