Me Synnyimme LäHtemääN
Päivä koittaa taas, se meidät maahan lyö
me pakenemme unelmiin
Mutta kestä kohta meidät kantaa yö
itsemurhakoneisiin
Lujaa valtatiellä yhdeksän
kromi soi, bensa palaa, ratissa istuu hän
Kaupunki sieluni merkitsee, se ei muuta tee,
se vain raatelee
Sitä pakoon kiidetään
Me kodittomat synnyimme lähtemään
Kulta pieni mun, saanko olla sun,
voinko tulla aivan sisään
Lantioosi minä kietoudun
ja vauhtiamme lisään
Yhdessä vain voimme voittaa sen
me kuljemme pois tuskin milloinkaan palaten
Kulta, lähtisitkö minun matkaan,
ei meitä pidättele rautakarsinatkaan
Minä tiedän, mitä teen
Olen elävä ja kuollut uskon ainoastaan rakkauteen
Taakse kartanon pojat menneet on
he huutavat kaduillaan
tytöt kampaavat tukkaansa kosteaa,
pojat näyttävät taitojaan
Huvipuistot talveksi suljetaan,
usva sekoittaa hiekan ja veen
Tänä yönä kanssasi kuolen pois,
suudelmaan ikuiseen
Tänä yönä sankarit murtuneet
viime syöksyyn ponnistaa
Vaikka kaikki näyttävät lähteneen
eikä yksikään suojaa saa
Vien sut viimeiselle matkalleni
sulle lahjoitan hulluuteni sielustain
Päivä koittaa, vaikka tiedä en
vielä aikaan sen
mä siihen uskon vaan
aurinkoon kiidetään
Me kodittomat synnyimme lähtemään
Nacimos para partir juntos
El día vuelve a amanecer, nos golpea contra el suelo
huimos hacia los sueños
Pero pronto la noche nos llevará
hacia las máquinas de suicidio
A toda velocidad en la carretera nueve
suena el cromo, la gasolina arde, ella está al volante
La ciudad significa mi alma, no hace más
solo destroza
Escapamos de eso
Nacimos sin hogar para partir
Mi amor, ¿puedo ser tuyo,
puedo entrar completamente?
Me envolveré en tu cintura
y aumentaré nuestra velocidad
Solo juntos podemos vencer eso
nos vamos sin apenas regresar
Amor, ¿vendrías conmigo,
incluso las cárceles de hierro no nos detendrán?
Sé lo que hago
Vivo y muero creyendo solo en el amor
Los chicos de la mansión han desaparecido
gritan en sus calles
las chicas peinan su cabello húmedo,
los chicos muestran sus habilidades
Los parques de diversiones cierran en invierno,
la niebla mezcla la arena y el agua
Esta noche moriré contigo,
en un beso eterno
Esta noche los héroes están rotos
se esfuerzan por un último impulso
Aunque todos parecen haberse ido
y ninguno recibe protección
Te llevaré en mi último viaje
te regalaré mis locuras y mis almas
El día amanece, aunque no lo sepa
creo en ello
solo en el sol
volamos hacia el sol
Nacimos sin hogar para partir juntos