Sotasokea
Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan
Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan
Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa
Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan
Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli
Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli
Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Cegado por la guerra
Perdido, hecho añicos, demasiado roto para reparar
Nos dimos cuenta demasiado tarde, nunca funcionó
Nuestros ideales destrozados requieren espacio por encima de todo
¿Por qué negarlo, cuando sabes muy bien que te tragas lo que arruina?
Tan perdido en la medianoche eterna
Con los fantasmas que solo yo veía
Ojos desgarrados, sangre en mis garras
Con los fantasmas que solo yo veía
Cegado por la guerra, marchando hacia la batalla, con el pecho al descubierto en la niebla del frente
Vivimos a toda máquina arrastrándonos, con una flecha atravesando nuestro pecho
En ti nació mi único sueño, es decir, la noche, el día y la muerte
Inútil excavar túneles, al final de ellos el cielo es negro
Tan perdido en la medianoche eterna
Con los fantasmas que solo yo veía
Ojos desgarrados, sangre en mis garras
Con los fantasmas que solo yo veía
Tan perdido en la medianoche eterna
Con los fantasmas que solo yo veía
Ojos desgarrados, sangre en mis garras
Con los fantasmas que solo yo veía