Armo
Sä tunnet kuinka sua ylös revitään
sä kuulet ääniä,mutta et näe ketään
Joku sulle huutaa,koetat silmäs avata
keskeltä usvan joku sua tuijottaa
Harmaassa huoneessa sä leijut katossa
alhaalla näet itsesi vuoteella makaavan
Nyt kiidät kuilun läpi kohti valoa
kunnes heräät kipuun rintaan pakottavaan
Maasta olet tullut,jälleen maaksi olet tuleman
Ei löydy armo maasta,ei vedestä,ei tulesta
Maasta olet tullut,jälleen maaksi olet tuleman
Sut sidottu on letkuihin muovisiin
olet kuin sätkynukke suuren mestarin
Sä revit kahleet pois ja pääset vapauteen
vain pitkä viiva kertoo matkan loppuneen
Armo
Sientes cómo te levantan
escuchas voces, pero no ves a nadie
Alguien te grita, intentas abrir los ojos
en medio de la niebla alguien te mira fijamente
En una habitación gris flotas en el techo
abajo ves tu cuerpo acostado en la cama
Ahora atraviesas el abismo hacia la luz
hasta que despiertas con un dolor en el pecho que apremia
Del polvo viniste, al polvo volverás
No encontrarás gracia en la tierra, en el agua, en el fuego
Del polvo viniste, al polvo volverás
Estás atado a tubos de plástico
eres como un títere del gran maestro
Rompes las cadenas y logras la libertad
solo una larga línea indica que el viaje ha terminado