Multaa ja loskaa
hautajaisten suruarmeija
minun sielun matkaan saattaa
tämä kirstu on ahdas, ruumispaitani kuristaa
arkun kannelle multaa
vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa
luopio, petturi, kuriton ruumis
niin mykkä, kun on aika huutaa
ken päättyy paaden alle
kuuluu vain kuolemalle
hiirenkorvilla elämänkirja, himo kahlata kannesta kanteen
meitä lietsoo sanaton kauhu kesken lauseen nukahtaa
maa on pyöreä
elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto
tai kierreportaat nirvanaan
...kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan
poveen maan lasketaan - päälle multaa ja loskaa
kunnes taas kohdataan - täältä nousta ei koskaan
Multas y lodo
ejército de tristeza funeraria
me acompaña en el viaje de mi alma
este ataúd es estrecho, mi camisa de cuerpo aprieta
tierra en la tapa del ataúd
aunque haya mierda, aunque haya oro
traidor, traidor, cuerpo desobediente
tan callado cuando es hora de gritar
quien termina debajo de la losa
solo escucha a la muerte
con las orejas de ratón, libro de la vida, deseo de hojear de principio a fin
nos incita un miedo sin palabras, dormirse a mitad de la oración
la tierra es redonda
la vida no es un premio de continuo recorrido
o escaleras hacia el nirvana
...como un panqueque, del borde se cae
se deposita en el regazo de la tierra - tierra y lodo encima
hasta que nos encontremos de nuevo - desde aquí nunca se levanta