Rumavirsi
rujo vainaapappi saarnaa
sataa maahan paskaa, vaarnaa
mädänsyömä seurakunta
näkee lapsentappounta
teko huutaa vääryydessään
tuskissaan on polvistuva
lauma langennut ja eessään
riivitty on jumalan kuva
älä armahda, meitä armahda
hirsikirkon raunioissa
luoja on ja pysyy poissa
saattoväen aatoksissa
luoja on ja kadoksissa
laitimmaisen laulun vuoro
sorakieli raatokuoro
läpi ruodan, läpi hirren
kajauttaa ruman virren
Rumavirsi
rugir, el cura predica
llueve mierda en la tierra, clava
la congregación podrida
ve infanticidio
el acto grita en su injusticia
de rodillas en su dolor
la manada caída y ante ellos
la imagen de dios desgarrada
no tengas piedad, no nos tengas piedad
en las ruinas de la iglesia de madera
el creador está y permanece ausente
en los pensamientos del séquito
el creador está y perdido
es el turno de la canción más extrema
el coro de lenguas de serpiente
a través de la astilla, a través del tronco
entona una canción fea