Kun kuolen
On ensimmäinen aamu
Josta tietää varmuudella että on syksy
Olen viimeistä kertaa
Nyt jo aivan liian kylmässä järvessä
Tiedän että toisaalla
Vesi on lämmintä
Ja että pidät siitä
Kun se juoksee hanasta
Ja tiedän ettemme odottaneet toisiamme
Että jossain on se parempi nainen
Että miehiä on monia
Mutta tiedän myös sen
Kun kuolen
Ajattelen sinua
Viimeiset sanat tunnistaa siitä
Ettei niitä koskaan huudeta
Jos siis aiot jatkaa
Koita jaksaa huutaa loppuun saakka
Tiedän kyllä ettei eteisessä
Kannata riidellä
Että joku voi aina olla
Olla oven takana ja kuunnella
Cuando muera
Es la primera mañana
Donde se sabe con certeza que es otoño
Estoy por última vez
Ahora en un lago demasiado frío
Sé que en otro lugar
El agua está tibia
Y que te gusta
Cuando sale del grifo
Y sé que no esperábamos el uno al otro
Que en algún lugar está esa mujer mejor
Que hay muchos hombres
Pero también sé
Cuando muera
Pensaré en ti
Las últimas palabras se reconocen
Porque nunca se gritan
Así que si planeas seguir
Intenta gritar hasta el final
Sé que no vale la pena pelear
En el pasillo
Que siempre puede haber
Alguien detrás de la puerta escuchando