Kadonneet kolme sanaa
Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät soikeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa
Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa!
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika
Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa
Vihaan sinua ihminen
Jäljitin sen, jäljitin sen
Kadonneen lauseen
Vihaan sinua ihminen
Ei minulta itään puutu
Näillä mennään, ei
Mikään muutu
Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, en
Aio enää vaihtaa suuntaa
Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Mennen talven lumia kaikki,
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa
Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turhaa
Tres palabras perdidas
Mi primavera de vida como locura derretida
Camino bajo el cielo matutino
Ojos abiertos, pies agrietados y
El corazón late a doscientos
Fue necesario - cambié de rumbo
Regreso siguiendo mi camino, ahora con prisa
El día amanece de todos modos...
¡Ahora sé qué decir!
En el paisaje de mi mente, los únicos hitos
Son las profundas cicatrices que dejé
Corro y trato de dirigirme a casa
Pero camino en círculos, un chico perdido
Los sentimientos derretidos se vuelven a congelar,
Palabras hirientes y el paso pesa
En un mundo en blanco y negro
Aun así quiero regresar y gritar
Te odio humano
Lo rastreé, lo rastreé
La frase perdida
Te odio humano
No me falta nada al este
Así que seguimos adelante, no
Nada cambia
Te odio humano
Tres palabras perdidas, no
Voy a cambiar de rumbo de nuevo
La puerta está cerrada con llave,
El umbral ha sido cruzado por última vez
Todo es cosa del pasado,
El día se convierte en noche,
Yo doy la espalda y enciendo fuego porque
Mis pies aún están helados... pero no por mucho tiempo
Ni un paso, ni una palabra
Ya no encuentro razón para escapar
Si la verdad no arde en el fuego
Mi regreso fue correcto y las palabras son inútiles