Haavoitettu
Nää kolkot huoneet täynnä muistoja on,
Kulu sanat ei seiniltä pois.
En tiennyt ennen että näin koditon
Yksin sydän tää ois.
Irti kyyneleistä päästit sielun haavoitetun,
Kun mä menneen varjot syliis hautasin
Vahvoin vedoin piirsit uuden kartan, suunnaksi mun,
Mutta silmänräpäyksessä eksyinkin, harhaillen...
Taas kohtaan huomisen.
Kun sisimpäni juuri ehjäksi sain,
Revit auki ja kaiken pois veit
Ja vannoit ettet leikkis mun tunteillain,
Niin sä kuitenkin teit.
Herida
Estas habitaciones sombrías llenas de recuerdos,
Las palabras no se borran de las paredes.
No sabía antes que así sería sin hogar,
Solo este corazón estaría.
Liberas el alma herida de las lágrimas,
Cuando enterré en tus brazos las sombras del pasado.
Dibujaste un nuevo mapa con fuerza, como mi rumbo,
Pero en un abrir y cerrar de ojos, me perdí, vagando...
Una vez más enfrento el mañana.
Cuando por fin sané mi interior,
Lo rasgaste y te llevaste todo.
Y juraste que no jugarías con mis sentimientos,
Pero aún así lo hiciste.