Kaksi Yksinäistä
Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
Kulkee katuja niin haurain askelin
Mies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on,
Sydän molempien kylmän lohduton
Taksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvat
Ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat
Ja he tarinansa toisillensa
Kertoo vuorollaan,
Miten harhaan oli vieneet
Kadut julmaan maan
Haavat viiltää yhä
Sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen,
Voi murtaa rakkauden
Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
Häipyy teilleen omillensa kumpikin
Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon,
Sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on
Kenties aika kuljettaa samaan jonoo kuljettaa
Ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa
Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan...
Dos Solitarios
Dos solitarios en la noche de la ciudad
Caminan por las calles con pasos frágiles
Un hombre y una mujer, guiados por estrellas equivocadas,
Con corazones fríos y desconsolados
En la larga fila de taxis se encuentran uno tras otro
Y pronto son como viejos conocidos
Y comparten sus historias
Contándose mutuamente
Cómo los llevó por mal camino
Las crueles calles
Las heridas siguen doliendo
Por los fragmentos del pasado
Cuando se soporta ese dolor,
Puede romper el amor
Dos solitarios en la noche de la ciudad
Se desvanecen por su cuenta
Después de compartir un momento con un destino similar,
Sus almas llenas de paz y cicatrices
Quizás el tiempo los lleve a la misma fila
Y sean más que dos conocidos
Y comparten sus historias
Contándose mutuamente...