395px

El baile del conejo

Tapio Rautavaara

Lapin Jenkka

Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Seillä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

El baile del conejo

Solo aquel que siente, quien ha llegado a Laponia,
lo que antes le faltaba,
el portón de la ciudad una vez cerrado
un extraño encanto en tierras del norte.
Allí el charco brilla brillante,
allí la montaña corta las nubes.
Es una región así y una tierra así
que no se puede olvidar.

Las luces del norte en el cielo son lámparas
cuando es invierno y el día es noche,
cuando la tundra es intransitable a pie de nuevo
cuando la nieve se acumula con la nieve,
Cuando la pata del urogallo deja su marca,
no se puede imitar con una mano delicada.
Es una región así y una tierra así
que no se puede olvidar.

La melodía delicada nunca puede quedarse
donde las montañas son oscuras,
la cascada retumba y los abetos del bosque suenan
sus propias sinfonías tan extrañas.
El canto del lobo es un concierto allí,
donde el frac está seguro en el camino.
Es una región así y una tierra así
que no se puede olvidar.

Es una tierra de oro amarillo y verde
Es la cuna y la tumba de los sueños:
El hombre fuerte obtiene su salario con fuerza
pero la naturaleza débil no ayuda.
Allí se mira al hombre y no al abrigo,
el chico honesto es conocido por todos.
Es una región así y una tierra así
que no se puede olvidar.

Escrita por: Reino Helismaa