Toivon
puut ovat riisuutuneet
minä pukeudun
kylmään varustaudun
en voi nukkua yli, huomiseen
astun lumeen
ja jäiseen tuuleen
toivon niin
usko pitää minusta kiinni
kun kaadun
rakkaus kantaa
uskon niin
tämä tie vie perille asti
kun saavun
näen auringon
kukat ojentavat varsiaan
minä suojan avaan
alkaa sataa
en voi päästä sisään, lämpimään
minä kävelen
märkään ja pimeään
toivon niin
usko pitää minusta kiinni
kun kaadun
rakkaus kantaa
uskon niin
tämä tie vie perille asti
kun saavun
näen auringon
Esperanza
los árboles se han despojado
cubriéndome
me preparo para el frío
no puedo dormir más allá, hasta mañana
piso la nieve
y el viento helado
espero tanto
la fe se aferra a mí
cuando caigo
el amor me sostiene
creo tanto
este camino me llevará hasta el final
cuando llego
veo el sol
las flores extienden sus tallos
yo abro refugio
comienza a llover
no puedo entrar, al calor
camino
hacia lo húmedo y oscuro
espero tanto
la fe se aferra a mí
cuando caigo
el amor me sostiene
creo tanto
este camino me llevará hasta el final
cuando llego
veo el sol