Kuuleeko Kukaan?
Jumalainen suu ja lunta kasvoillaan hän on vielä koskematon
ja syytön saamaansa huomioon. Enkelitkin haluaa nähdä hänen nauravan.
Suurin kimaltavin, kultaisin etukirjaimin häntä kutsutaan.
Ja pikkutyttö leikkii prinsessaa pitsiverho harteillaan.
Ympärillä kaikki huokaa: Saat mitä vaan.
Kolmetoista kynttilää jo hiipuu hänen silmissään.
Kultaa kämmenellään. Hän kaiken saa, vaikkei pyytäisikään.
Kuuleeko kukaan? Häntä tullaan aina vain katsomaan.
Osaansa uupunut on, kuin viimeinen pilkahdus auringon, ennen laskuaan.
Ja pikkutyttö leikkii prinsessaa pitsiverho harteillaan.
Ympärillä kaikki huokaa: Saat mitä vaan.
Ja kun sä keinut keinua kauniimmin
Kannat kruunus ylväämmin
Ympärillä kaikki huokaa: Saat mitä vaan.
Kuuleeko kukaan?
Kuuleeko kukaan?
Kuuleeko kukaan...?
¿Alguien escucha?
Con una boca divina y nieve en su rostro, aún es intocable
y inocente ante la atención que recibe. Incluso los ángeles quieren verla reír.
La más grande y brillante, con iniciales doradas, es como la llaman.
Y la niñita juega a ser princesa con un velo de encaje en sus hombros.
A su alrededor todos suspiran: Puedes tener lo que sea.
Trece velas ya se apagan en sus ojos.
Oro en la palma de su mano. Ella lo tiene todo, aunque no lo pida.
¿Alguien escucha? Siempre vienen a verla.
Agotada de su papel, como el último destello del sol antes de ponerse.
Y la niñita juega a ser princesa con un velo de encaje en sus hombros.
A su alrededor todos suspiran: Puedes tener lo que sea.
Y cuando te balanceas en el columpio con más gracia
Llevas tu corona con más orgullo
A su alrededor todos suspiran: Puedes tener lo que sea.
¿Alguien escucha?
¿Alguien escucha?
¿Alguien escucha...?