Rannat on
kun isät poikiaan laittaa nukkumaan.
mun sängyn vieressä tyhjä tuoli ja kirja odottaa.
vain pieni haava sieluun jää, jonka aika parantaa.
mut tässä muistojen päiväkirjassa ei loppua olekkaan.
vaikka sattuu mä selaan vaan.
mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee
mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee
mä oon laine joka mereksi muuttuu
jolta ranta puuttuu.
Nää vuodet vierii vaan ja sydän melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa vai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään
mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee
mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee
mä oon laine joka mereksi muuttuu
jolta ranta puuttuu.
Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen
mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee
mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee
mä oon laine joka mereksi muuttuu
jolta ranta puuttuu.
Mä oon aamu, aamu, aamu
vuu, vuu
Ja mä oon tuuli, tuuli, tuuli
vuu, vuu
Susurros en la arena
kun los padres ponen a sus hijos a dormir.
Al lado de mi cama hay una silla vacía y un libro esperando.
Solo una pequeña herida en el alma queda, que el tiempo curará.
Pero en este diario de recuerdos no hay fin.
Aunque duela, solo hojeo.
Soy Amanecer, que se cree noche a sí mismo.
Soy un susurro que escucha su voz como un grito.
Soy una ola que se convierte en mar
y le falta la orilla.
Los años pasan y el corazón casi olvida
desde qué fondo realmente se impulsa.
¿Debería mirar dentro del armario o tomarlo día a día?
Y estar contento con lo que se tiene y creer en algo mejor.
Quedando atrapado entre dos mundos.
Soy Amanecer, que se cree noche a sí mismo.
Soy un susurro que escucha su voz como un grito.
Soy una ola que se convierte en mar
y le falta la orilla.
En la oscuridad me pierdo en cada dirección.
Del amanecer hago mi propio rumbo.
Soy Amanecer, que se cree noche a sí mismo.
Soy un susurro que escucha su voz como un grito.
Soy una ola que se convierte en mar
y le falta la orilla.
Soy la mañana, mañana, mañana
vuu, vuu
Y soy el viento, viento, viento
vuu, vuu