Samantekevää
Tänään taas vähän hankalampaa
olla tässä ja nähdä sut.
Se tyttö sun tukkaa kampaa.
Se on nätti ja meikannut.
Kun sä katsahdat minuun,
mä lasken silmät kämmeniin.
Ei, mä en anele, en kinuu.
Sä lähdit pois, siis olkoon niin!
refrain:
Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
mitä mä teen?
Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.
Viiniboolissa mustikoita,
mun suu on sininen.
Se tyttö kerää astioita.
Ja sanoo jotain,
mä vastaa en.
Sä tuut ulkoa sisään,
mä lasken silmät kämmeniin.
Vähän viiniä lisää.
Sä naurat, sanot "Juuri niin!"
refrain
Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.
Ja mä vähenen, palelen.
Mä haluun pois ja mä haluu en.
Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan!
Mikset sä?
Ja miksen mä?
Miksei enää ikinä?
Ja ulkona kaukana jäätyy maa.
Mitä musta jäljelle jää?
Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää
Primavera sin importancia
Hoy de nuevo un poco más complicado
estar aquí y verte a ti.
Esa chica peina tu cabello.
Ella es bonita y maquillada.
Cuando me miras,
cuento los ojos en mis manos.
No, no ruego, no suplico.
Te fuiste, así que que así sea.
Estribillo:
Ella toca tu nuca
y sonríe.
No soportaría estar,
¿qué hago?
Tenías un reflector en una cadena de metal,
y yo tenía el cabello desordenado.
Y el mundo como si no hubiera otros.
Ahora estoy cansado, entumecido y confundido.
Soy un pobre desgraciado,
que se hunde en la tristeza y no puede salir.
¿Qué queda de mí?
Un montón de tristeza.
Sin importancia.
En el ponche de vino hay arándanos,
mi boca está azul.
Esa chica recoge platos.
Y dice algo,
yo no respondo.
Vienes desde afuera hacia adentro,
cuento los ojos en mis manos.
Un poco más de vino.
Te ríes, dices 'Exactamente!'
Estribillo
Tenías un reflector en una cadena de metal,
y yo tenía el cabello desordenado.
Y el mundo como si no hubiera otros.
Ahora estoy cansado, entumecido y confundido.
Soy un pobre desgraciado,
que se hunde en la tristeza y no puede salir.
¿Qué queda de mí?
Un montón de tristeza.
Sin importancia.
Y me desvanezco, tengo frío.
Quiero irme y no quiero.
Sin ti no hay yo, en absoluto.
¿Por qué no?
¿Y por qué yo?
¿Por qué nunca más?
Y afuera lejos la tierra se congela.
¿Qué queda de mí?
Tenías un reflector en una cadena de metal,
y yo tenía el cabello desordenado.
Y el mundo como si no hubiera otros.
Ahora estoy cansado, entumecido y confundido.
Soy un pobre desgraciado,
que se hunde en la tristeza y no puede salir.
¿Qué queda de mí?
Un montón de tristeza.
Sin importancia.
¿Qué queda de mí?
Un montón de tristeza.
Sin importancia.