Ero
älä pelottele julmalla kohtalolla
älä puhu pohjoisen suuresta tyhjyydestä
nyt me juhlimme yhdessä ensi kertaa
ja se juhla on nimeltään - ero
mitä siitä jos emme aamua kohtaa
jos kuu ei vaella yllämme:
tänään ojennan sinulle lahjat
joista ei ole kuunaan kuultu:
kuvajaiseni vedessä ennen yötä
kun virta ei vielä nuku
katseen joka ei jaksanut nostaa
tähteä takaisin taivaalle
kaiun nuutuneesta äänestä
joka kerran oli kesäisen tuore -
jotta voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri moskovaa
ja kostea lokakuinen päivä
olisi ihanampi toukokuuta...
muista minut, kalleimpani,
ainakin ensilumeen asti
Ero
No asustes con un destino cruel
no hables de la gran vacuidad del norte
ahora celebramos juntos por primera vez
y esa celebración se llama - separación
¿qué importa si no nos encontramos al amanecer?
si la luna no pasea sobre nosotros:
hoy te entrego regalos
que nunca antes se han escuchado:
mi reflejo en el agua antes de la noche
cuando la corriente aún no duerme
la mirada que no pudo levantar
la estrella de vuelta al cielo
el eco de una voz cansada
que una vez fue fresca como el verano -
para que puedas escuchar sin temblar
los chismes de los cuervos alrededor de Moscú
y un húmedo día de octubre
sería más hermoso que mayo...
recuérdame, mi tesoro,
al menos hasta la primera nevada
Escrita por: Kerkko Koskinen