Pohjola
Kun kauan sitten ulapalta saapui tuhansia laivoja.
Laivat täynnä pahuutta ja meidän häpäisijöitä.
Saapuivat selkäämme puukottamaan ja häpäisemään sankarimme.
Oli aika nostaa miekat ilmaan puolesta kunnian.
Alla pohjoisen tähtitaivaan käytiin taistelu kunniasta.
Vaan oli heitä liian paljon, liian paljon voitettavaksi.
Alkoi sankareille pohjolan pitkä ikuinen talvi.
Oli pakko nöyrtyä alistukseen ja tavoille vieraan kansan.
Nyt kuulen kutsun pohjolaan.
Synty sijoille vanhaan maailmaan.
Kerään voimani uuteen taisteluun.
Halki taivaiden voittomme kaikuu.
Pohjola
Cuando hace mucho tiempo llegaron miles de barcos desde el mar.
Barcos llenos de maldad y nuestros ultrajadores.
Vinieron a apuñalar nuestras espaldas y ultrajar a nuestros héroes.
Era hora de alzar las espadas en nombre del honor.
Bajo el cielo estrellado del norte se libró una batalla por el honor.
Pero eran demasiados, demasiados para vencer.
Comenzó para los héroes el largo invierno eterno del norte.
Fue necesario someterse a la rendición y a las costumbres de un pueblo extranjero.
Ahora escucho el llamado a Pohjola.
Nacido en los antiguos lugares del mundo.
Reúno mis fuerzas para una nueva batalla.
A través de los cielos resuena nuestra victoria.