Valhe
Vaikene vaivanen valhe,
kaikukoon kielien kahle,
mieles vailla mieltymystä mielitystä.
Kiroaisin kielenkantas,
manoaisin viekkaan vartes,
jolla miut viettelehit, lumoelit.
"Enää en oo narri narrattava,
höyhenlintu höynettävä,
mielipuolen mielitellä, houkutella."
Mesi maito kielelläsi,
lepertelit mielelläsi,
vaan ol silti myrkky musta syämessä.
Viettelys miun seotti,
valhe varma siksi saattoi,
vaikka suuni nauroi,
miun syän itki.
Heikkona heiluin heiveröisenä
vallan halun alasena,
suostunut en kuuliainen kuuntelemaan.
Enää en oo narri narrattava,
höyhenlintu höynettävä,
mielipuolen mielitellä, houkutella.
Mentira
Silencio, sufrimiento, mentira,
resuene el yugo de las lenguas,
mente sin preferencias ni gustos.
Maldigo la lengua madre,
engañosa en tu astucia,
con la que me sedujiste, me embrujaste.
'Ya no soy un tonto para engañar,
pájaro de plumas para engañar,
halagar al loco, seducirlo.'
Miel y leche en tu lengua,
murmuraste en tu mente,
pero aún así, veneno negro en el corazón.
Tu seducción me confundió,
la mentira segura por eso pudo,
incluso mientras mi boca reía,
mi corazón lloraba.
Débil, vacilante,
deseo de poder abrumador,
no estoy dispuesto a escuchar sumiso.
Ya no soy un tonto para engañar,
pájaro de plumas para engañar,
halagar al loco, seducirlo.'