Itkuvirsj´
Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa
Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta
Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen
Lamento de la tristeza
La ira se enfrenta al bien del amado
Quiere todo sin desearlo
El carretero envía al más allá
Se mezcla la vida y la muerte en un llanto
Resuena el lamento en el aire y la costa se cubre
La canción del pez se canta, lleva consigo el dolor
En la oscura melodía flota en las aguas del río
En la orilla, la gente del pueblo canta sin carga de vida
El miedo ciega la valentía del alma
La ira mancha la lengua seca de sangre
Y en el viaje al más allá
Para sanar a los humanos enfermos
Nunca tu alma descansará, nunca
Nunca descansará nada
En la tierra, morada de polvo y ceniza
Lamento del pobre ser humano