Marrasvalot
[K. Viikate]
Musta kuu on taivaalle kivunnut
Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut
Vielä ei pitänyt kuuran nurmea peittää
Eikä aurinkokellon viikkoja edistää
Aamukasteen aikaan
Jäistä pihaa raivaan
Hetkeksi haihtunut olo on palannut
Heinäisen tuulen vire viimaksi vaihtunut
Aikatauluista hankala selkoa ottaa
Kun ei pakkasaamuja osaa elokuussa odottaa
Aamukasteen aikaan
Kaivon pintaa kairaan
Vaikea on kohtia peiliä tuijottaa
Helpompi työntää neula silmään kuin lankaan pujottaa
Kielen päällä tuntuu maku köyden pajuisen
Vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa
Luces de la noche
[K. Viikate]
La luna negra ha subido al cielo
Desaparecida de las páginas del almanaque
Todavía no era tiempo de cubrir el césped con escarcha
Ni de avanzar las semanas del reloj solar
En el rocío de la mañana
Despejo el helado patio
La sensación momentánea ha regresado
El viento de verano ha cambiado por último al frío
Es difícil entender los horarios
Cuando no se espera mañanas heladas en agosto
En el rocío de la mañana
Perforo la superficie del pozo
Es difícil mirar fijamente al espejo
Más fácil es clavarse una aguja en el ojo que enhebrar un hilo
En la lengua se siente el sabor a cuerda de sauce
Pero se necesita algo más grueso para ahogarse