Lahja
Kuusen alla leikit pienten pellavapäiden
Nyt on Maijat, Heikit lahjansa avanneet
Vaan on perheen pää, isä mietteissään
Mitä pohtii, puntaroi, tienneekö tuota itsekään
Takin päälleen laittaa, "Kauaa viivy en"
Tuisku ei matkaa haittaa, perille saapuen
On hiljaista pihassa, ei näy jälkiä lumessa
Lahjan laskee, asettaa keskelle lumista verantaa
Vaan yksinään jää lahja kuistille seisomaan
Ei aukene ulko-ovi sovintoa solmimaan
Ja mielipaha karvas jää rintaa kalvamaan
Sen ken ois voinut tietää, että jälleen
Viettää saa juhlaa katkeraa
Regalo
Bajo el abeto juegan los pequeños de cabellos de lino
Ahora Maija y Heikki han abierto sus regalos
Pero el jefe de la familia, el padre, está pensativo
¿Qué reflexiona, sopesa, acaso ni él mismo lo sabe?
Se pone el abrigo, 'No tardaré mucho'
La ventisca no le molesta en su viaje, llegando a destino
Hay silencio en el patio, no se ven huellas en la nieve
Coloca el regalo en medio de la nevada veranda
Pero el regalo queda solo en el porche, de pie
La puerta exterior no se abre para hacer las paces
Y la amargura se queda en el corazón
Quién hubiera podido saber que una vez más
Celebraría una fiesta amarga