Petäjäveräjä
Muistaisin kaiken jos vain osaisin
Miten tuuli kääntyi jo alkumatkasta takaisin
Miten pihapolun loppuun lakaisin
Ja vuoteeni petasin samaan aikaan kun toisissa makasin
Sinä iltana puhuit kuin kappalainen,
"miten meistä jokainen on varmasti arkkunsa arvoinen"
Ja kuka tarvitsee arkkuunsa avaimen,
Jonka sisällä aarre lepää, sydän luvattu ja kultainen
Mieli tyyni on
Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen
Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen
Me oikein teimme vaikka
Hetken pahan balalaikka soi,
Nyt minua viimein
-mieli tyven tuudittaa
Petäjäveräjää keinuttaa
Mieli tyyni on
Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen
Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen
Me oikein teimme vaikka
Hetken pahan balalaikka soi,
Nyt minua viimein
-mieli tyven tuudittaa
Petäjäveräjää keinuttaa
La puerta del abeto
Recordaría todo si tan solo pudiera
Cómo el viento se volvió atrás al principio del camino
Cómo barrí el final del sendero del jardín
Y hice mi cama mientras yacía en otras
Esa noche hablaste como un predicador,
'Cada uno de nosotros seguramente vale su ataúd'
Y quién necesita una llave para su ataúd,
Dentro de la cual yace un tesoro, un corazón prometido y dorado
La mente está tranquila
Tranquila y apacible en lo más profundo del abismo
Aunque golpee un clavo de madera en el corazón
Hicimos lo correcto aunque
Por un momento el mal balalaika suene,
Ahora finalmente me calma la mente
Meciendo la puerta del abeto
La mente está tranquila
Tranquila y apacible en lo más profundo del abismo
Aunque golpee un clavo de madera en el corazón
Hicimos lo correcto aunque
Por un momento el mal balalaika suene,
Ahora finalmente me calma la mente
Meciendo la puerta del abeto