Kaste
Ihminen, surmaa itsesi
Anna pois jo ahdinkosi
Mikään ei sinua sido, velvoita vielä viipymään
Ei liekaa elämänhalun, tahtoa taiavalta jatkaa
Tähän aikaan, tähän paikkaan, koskaan et ole kuulunut
Tiedät jo, mitä tarjoaa nuo tiet ja tienoot elämän
Mitään et enää voi löytää, täältä et mitään tarvitse
Vastahakoinen vaellus vieläkö kantaa hedelmää
Tuskinpa tulevat ajat sinua jäävät suremaan
Kyllin kauan täällä kuljit
Vaelsit vasten tahtoa
Mikään ei sinua sido väkisin vielä viipymään
Miksi et tohdi turmella kuolevaisen kuoriasi?
Pelkosi sinua piiskaa viivyttämään vapauttasi
Kuolema mieltäsi kiehtoo, ei enää lieka elämän
Ei vanhuus, ei lihan vaivat, ei ikuisuus
Kukista kuolemanpelko, hautaa tuo herra ihmisen
Ihminen, surmaa itsesi vahvana ja voitokkaana
Kaste
Persona, máteme
Libérate de tu angustia
Nada te ata, no hay obligación de quedarte más
No hay deseo de vivir, ni voluntad celestial para continuar
En este tiempo, en este lugar, nunca has pertenecido
Ya sabes lo que ofrecen esos caminos y lugares de la vida
Ya no puedes encontrar nada, no necesitas nada de aquí
Una caminata renuente, ¿todavía dará frutos?
Difícilmente los tiempos futuros te lamentarán
Has caminado lo suficiente aquí
Has vagado en contra de tu voluntad
Nada te ata a quedarte a la fuerza
¿Por qué no te atreves a arruinar tu caparazón mortal?
Tu miedo te azota, retrasando tu liberación
La muerte te atrae, ya no hay deseo de vivir
Ni vejez, ni dolores carnales, ni eternidad
Supera el miedo a la muerte, entierra al señor humano
Persona, máteme fuerte y victoriosamente