395px

Despreciando y Avergonzando

Vitsaus

Halveksuen Ja Häpäisten

Aatoksiini ajan takaa katson karua maisemaa
Pohtien pakana-aikaa, arpea ajan suolaamaa
Katson eiliseen kaukaiseen, maahan pakanain pesimään
Pohtien pohjolan juurten joutuneen kerran häpeään

Herään hornan kallioilta, häpeä jäytää jylhyyttään
Herään harkitsevin miettein maata pyhästä pesemään
Herään raivon repimänä kappalettani kokoamaan
Kannattelen kirveen vartta polkiessani pyhän maan

Ihmismielen musta lammas niin valkoisissa villoissaan
Tuhkatuilla tasangoilla kyvyttömän kuninkaansa
Poistunutta paimentaan peloissaan katsoo kysyen
Vihan varjon verhotessa autuaan pelkoon perkeleen

Autuas alistettuna polvistuu pelkoon pimeyden
Kuollut krusifiksi katsoo lammastaan läpi liekkien
Raa'an raivon riivaamana halveksuen ja häpäisten
Hurmeisessa hurmiossa laupiaan lihan läpäisen

Viillot verta vuotavina autuas armoa anoen
Kädet kohti korkeuksia turhaan taivasta rukoillen
Pappisvihan peittäessä pyhän miehen hurmeeseensa
Vaipuu vainaa valheinensa hautaansa hyisten hankien

Routa ruumiin raiskattuna sulkee syliinsä syvyyteen
Kuollut kylmän kukistama katoaa kaamospimeyteen
Sielu syntiä syleilevä surmannut on tuon saastaisen
Henki vihan herättämä vuodatti veren voittaakseen

Teuraskaritsasi tavoin veresi puna verhoaa
Kamaraa johon et kuulu kristityn kiron raiskaamaa

Despreciando y Avergonzando

A mis pensamientos retrocedo en el tiempo, observo un paisaje árido
Reflexionando sobre la era pagana, una cicatriz marcada por el tiempo
Miro hacia el lejano ayer, donde anidaban los paganos en la tierra
Reflexionando sobre las raíces del norte que una vez cayeron en la vergüenza

Despierto en los acantilados del infierno, la vergüenza corroe su grandeza
Despierto con pensamientos reflexivos para purificar la tierra sagrada
Despierto destrozado por la furia para recomponer mi ser
Sostengo el mango del hacha mientras piso la tierra sagrada

La oveja negra de la mente humana en su lana blanca
En las llanuras cenicientas de su rey impotente
El pastor ausente mira con miedo y pregunta
Mientras la sombra del odio cubre el miedo del diablo

El bendito se arrodilla sometido al miedo de la oscuridad
El crucifijo muerto mira a su oveja a través de las llamas
Poseído por una furia brutal, despreciando y avergonzando
En un éxtasis sangriento atravieso la carne misericordiosa

Con cortes sangrantes, ruega por la misericordia bendita
Con las manos hacia el cielo, en vano ruega por el cielo
El hombre santo se sumerge en su propia sangre por la ira
El difunto con sus mentiras se hunde en su tumba bajo la helada nieve

La helada envuelve el cuerpo violado y lo lleva a lo profundo
El muerto vencido por el frío desaparece en la oscuridad invernal
El alma abrazando el pecado ha matado a ese impuro
El espíritu despertado por la ira derramó sangre para vencer

Como un cordero sacrificado, tu sangre tiñe de rojo
Un lugar al que no perteneces, profanado por la maldición cristiana

Escrita por: