Lannistumaton
kun syttymään ei saa liekkiään
niin saapuu hän joka kerro ei koskaan nimeään
vaan kertoo että jossain joku mua odottaa
jossain missä tie on tutkimaton
vain tuokion hän siinä on
ja kohta huomaan miten siirtyy varjo ristikon
niin moni kulkee ilman ystävää
ilman salaisuutta kulkee polut elämän
hän varjoihin vei minutkin vei paikkaan
jossa aina tuuli heittää hiekkaa kasvoihin
näytti mulle hiljaisen kuolleen kaupungin
sen ihmiset ei hetkeen tarttuneet
jos kuulet tämän viestin
voitko hetken odottaa
sua tavoittaa en pysty
valon nopeudellakaan
saako joskus palkinnon
lannistumaton
mut takasin toi kuitenkin
nyt tiedän jostain hänet
löydän jolle kaiken antaisin
hän ehkä mua nyt jostain katsoo
vaikken häntä näe
ehkä aivan vieressäni seisoo
jos kuulet tämän viestin
ja jos tietää susta saan
yli merten, takaa vuorten
sua saavun noutamaan
täällä yksinäinen on
vaan lannistumaton
Inquebrantable
cuando no puede encender su llama
él llega, quien nunca revela su nombre
solo dice que alguien me espera
en algún lugar donde el camino es desconocido
solo un momento está allí
y pronto noto cómo la sombra se desplaza por la reja
muchos caminan sin amigo
sin el secreto de los senderos de la vida
él me llevó también a las sombras, me llevó a un lugar
donde siempre el viento arroja arena en la cara
me mostró una ciudad silenciosa y muerta
cuyos habitantes no han tocado en mucho tiempo
si escuchas este mensaje
¿puedes esperar un momento?
no puedo alcanzarte
ni siquiera a la velocidad de la luz
¿alguna vez se obtiene una recompensa?
inquebrantable
pero de todas formas me trajo de vuelta
ahora sé de algún lugar donde está
encuentro a quien daría todo
quizás ahora me está mirando desde algún lugar
aunque no lo vea
quizás está justo a mi lado
si escuchas este mensaje
y si puedo saber de ti
a través de mares, más allá de montañas
vendré a buscarte
aquí está solitario
pero inquebrantable