Julmasti juhlallista
"Käyn ilman raivoon
Rakentamaan...
Vihaan, joka ei peräydy
Tuumaakaan!"
Eikä näkynyt vihreää metsää,
Eikä valkoista hankeakaan
Kun taivaalta satoi...
Taivaalta satoi...
Taivaalta satoi!
...Vanhoja ämmiä...
Vanhoja ämmiä!
Kissoja, koiria!
...Liiskaten ihmispolot alleen...
Vanhoja ämmiä parvittain!
Ja he kaikki itkien raaputtivat
Korvantaustojaan
Hämmästykseltään pystymättä
Sanomaan...
Sanaakaan!
Niin siellä lepäsi tuo...
Ihmismassan luotikuuri...
"Oi lihasade...", lapset lauloivat
Ja silloin juuri...
Silloin juuri:
Suuri
Sähkö halkaisi taivaan,
Joen virta vaihtoi suuntaa
Lampaat susia söivät,
Aurinko kylmeni...
Maa kiersi kuuta!
Maa kiersi kuuta... Maa kiersi kuuta!
Suuri sähkö halkaisi taivaan!
Cruelmente solemne
Voy sin freno
Construyendo...
Odio que no retrocede
Ni un ápice!
Y no se veía el verde bosque,
Ni la blanca nieve
Cuando del cielo llovía...
Del cielo llovía...
Del cielo llovía!
...Viejas brujas...
Viejas brujas!
Gatos, perros!
...Aplastando a los pobres humanos...
Viejas brujas en manadas!
Y todos ellos llorando se rascaban
Las orejas
Sin poder decir
Ni una palabra!
Así que allí yacía
El disparo de la masa humana...
'Oh lluvia de carne...', cantaban los niños
Y justo en ese momento...
Justo en ese momento:
Un gran
Rayo partió el cielo,
El río cambió de dirección
Las ovejas comieron lobos,
El sol se enfrió...
La tierra rodeó a la luna!
La tierra rodeó a la luna... La tierra rodeó a la luna!
Un gran rayo partió el cielo!