Passiivista vastarintaa
Missä se on se säteily, kun ei sitä missään haista?
Ei sitä pellon pientareella tai metsän reunassa näy...
On vain sakenevaa säätä ja koiralla kolme päätä
Ja tyhjät kaupat, kirkot, joissa ei kukaan käy.
Äijät saapuu Moskovasta
Voimakkuuksia mittaamaan,
Ne kulkee maskit kasvoillaan.
Huutaa kaukaa: "miten voit?"
No, minä kyllä sopeudun
Ja joka yö kuulen, kun...
refrain:
Gagarin ja Laika ja lentävä lautanen
Liitelee yllä saastuneen maan, laulaen:
"Vaikka tylsä on keihään kärki, ja säteilee ihon pinta,
Ei turhaa ole passiivinen vastarinta!
Pidä pääsi, poika. Älä lähde, jos tahdo et.
Ja kurjuuden jälkeen saat maat taivaiset."
Minä mittaan sen säteilynne perheeni pakona Suomeen,
Ja rakkaan kotijärven silmättöminä kaloina.
Kun se reaktori räjähti, niin kaikki muut täältä lähti.
Mutta minähän lähden kotoani vain kilon paloina.
Vielä viime kuussa oli sudella hampaat suussa.
Nyt se ei syö, ja kaljuineen se on Gorbatshoviin tullut.
Posteljooni uskaltautuu tänne joka joulu.
Tuo postikortin vaimolta. Se sanoo: "olet hullu".
Kuka viisas tiedemies
Laski kaiken laskimellaan,
Ja kuinka se niin vähän ties'?
Yhtä kaikki, tyydyn tähän.
No, minä kyllä sopeudun,
Ja joka yö kuulen, kun
refrain
Resistencia pasiva
¿Dónde está esa radiación que no se huele en ningún lado?
No se ve en los bordes de los campos ni en los límites del bosque...
Solo hay un clima espeso y un perro con tres cabezas
Y tiendas vacías, iglesias a las que nadie va.
Los chicos llegan desde Moscú
Para medir las intensidades,
Caminan con máscaras en sus rostros.
Gritan desde lejos: '¿cómo estás?'
Bueno, yo me adapto
Y cada noche escucho cuando...
estribillo:
Gagarin y Laika y un platillo volador
Surcan los cielos sobre la tierra contaminada, cantando:
'Aunque la punta de la lanza sea aburrida y la piel irradie,
¡No es en vano la resistencia pasiva!
Mantén la cabeza, chico. No te vayas si no quieres.
Y después de la miseria, obtendrás los cielos.'
Yo mido su radiación como una fuga de mi familia a Finlandia,
Y mi amado lago natal está lleno de peces ciegos.
Cuando el reactor explotó, todos los demás se fueron de aquí.
Pero yo solo me iré de mi hogar en pedazos.
Hace un mes, el lobo tenía dientes en la boca.
Ahora no come, y con su calvicie ha llegado a Gorbachov.
El cartero se aventura aquí cada Navidad.
Trae una postal de mi esposa. Dice: 'estás loco'.
¿Qué sabio científico
Calculó todo con su calculadora,
Y cómo sabía tan poco?
De todos modos, me conformo con esto.
Bueno, yo me adapto
Y cada noche escucho cuando
estribillo