395px

Viaje en el columpio

Absoluuttinen Nollapiste

Sanankeruumatka

Jos kävelee näin,
Kantapäihin käy.
On käveltävä näin,
Jotta kantapäihin käy.
Kuljen katua.
Kuljen kautta.
Kuljettuani kauden
Sadettajan alle hakeudun.

Sitä useampi ääni päässä,
Mitä useampi lähtöä estämässä.
Mitä hymykseni luulevat,
On anatominen ominaisuus.

Kävelin hitaasti, kuin en tietäisi, mihin menen,
Ja kuin en tietäisi, mitä on tapahtunut.
Kävelin liikkumattomaan hiekkaan ennusteen
Ja tallaamattomaan hankeen tapahtuneen.

Yksi kenkäpari
Yhteen kaupunkiin.
Yksi jalkapari
Laskemattomiin säkeisiin.
Puusta söin.
Maassa nukuin.
Maasta söin.
Puussa nukuin.

Olen tiedotusväline,
Vastaanottaja,
Välittäjäaine.
Puhuin piirrettyihin.
On jo nännini paleltuva herne.

Kävelin hitaasti, kuin en tietäisi, mihin menen,
Ja kuin en tietäisi, mitä on tapahtunut.
Kävelin liikkumattomaan hiekkaan ennusteen
Ja tallaamattomaan hankeen tapahtuneen.

Viaje en el columpio

Si camino así,
Mis talones duelen.
Es necesario caminar así,
Para que duelan mis talones.
Recorro la calle.
Recorro el camino.
Después de recorrer la temporada
Me refugio bajo la lluvia.

Cuanto más voces en mi cabeza,
Más intentos de evitar la partida.
Lo que creen mis sonrisas,
Es una característica anatómica.

Caminé lentamente, como si no supiera a dónde iba,
Y como si no supiera qué había pasado.
Caminé en la arena inmóvil de la predicción
Y en la nieve no pisada de lo ocurrido.

Un par de zapatos
Hacia una ciudad.
Un par de pies
En innumerables versos.
Comí de un árbol.
Dormí en el suelo.
Comí del suelo.
Dormí en un árbol.

Soy un medio de comunicación,
Un receptor,
Un intermediario.
Hablé con dibujos animados.
Mis pezones ya están congelados como guisantes.

Caminé lentamente, como si no supiera a dónde iba,
Y como si no supiera qué había pasado.
Caminé en la arena inmóvil de la predicción
Y en la nieve no pisada de lo ocurrido.

Escrita por: