Lue Tarina, Osta Puku, Opi Tanssi
Hääpäivänä hautajaiset, sukulaiset silmät turvonneina seisoivat.
Satoi niinkuin arvasitkin, päivä oli otollisin mustiin pukeutujille.
Arkun päälle heitin viitosen, kumarruin vielä kuoppaa katsomaan.
Sadevesi pesi kuopan seinämät, murtui alta maa
Mä kuoppaan horjahdin.
Olen haudassa, en jossain muualla.
Omaiset ei välitä, ehkä eivät huomaa.
Hiekkaa hautaan lapioitiin, elävältä hautauduin.
Nielin hiekkaa.
Hieman siedin.
Ei mitään enää voi
Se varmuus kyllä paljon pelastaa.
Loppunut on ilma täältä
Kukat viety haudan päältä prässiin painumaan.
Jäin mullan alle näin
Ei kukaan mua tullut noutamaan.
Ei sattuneet kai joutamaan, pian minut tappoi routa maan.
Olen jossakin, en tunne maisemaa.
Levyt viedään kellariin, kaikki muukin pois.
Lattia löytyy alta mullan, valkoiset on seinätkin.
Olen siellä missä hautajaisten sankarit palelee.
Kun avaan suuni ja sanon asiani harkiten
Se kuulostaa kuin olisin ulkoa oppinut sen.
Kun toimin toisin kuin annan odottaa
Toiset menneisyyteeni viittaa ja opettaa.
"Ymmärrän", vastaan puhelimeen, jos joudun pettymään.
Kirjan vastaus on kolme, olen väärässä
Jälleen, viimeksi olin... vuonna...
Veri on hyvää kun yksin juo, on jaettu ilo puolet vähemmän.
Kuvan ja tekstin yhteys vaivaa:
Mistä tuntee kunkin motiivit?
Tietyntyyppisissä lauluissa aina purjehditaan pois.
Kuulostaako se vakuuttavalta, jos ei muuta voi kuin matkustaa?
Ostan puvun, saavun paikkaan, vaihdan painon toiselle jalalle.
Näyttelen eheää sivullista, huomaamatonta.
Cuenta la historia, compra un traje, aprende a bailar
En el día de la boda, los parientes con los ojos hinchados se quedaron de pie.
Llovió como era de esperar, el día era propicio para los vestidos negros.
Arrojé cinco monedas sobre el ataúd, me incliné para ver la tumba una vez más.
El agua de lluvia lavó las paredes de la tumba, la tierra se derrumbó debajo de mí.
Tropecé en la tumba.
Estoy en la tumba, no en otro lugar.
Los familiares no se preocupan, quizás ni siquiera lo notan.
La arena fue arrojada a la tumba, fui enterrado vivo.
Tragué arena.
Lo soporté un poco.
Ya no hay nada más que hacer.
Esa certeza realmente salva mucho.
El aire se ha ido de aquí.
Las flores fueron llevadas lejos de la tumba para ser prensadas.
Me quedé bajo la tierra así.
Nadie vino a buscarme.
Parece que no tenían tiempo, pronto el frío de la tierra me mató.
Estoy en algún lugar, no reconozco el paisaje.
Los discos son llevados al sótano, todo lo demás también.
El suelo está debajo de la tierra, las paredes también son blancas.
Estoy donde los héroes de los funerales se congelan.
Cuando abro la boca y hablo cuidadosamente
Suena como si hubiera aprendido eso de memoria.
Cuando actúo de manera diferente a lo esperado
Algunos señalan mi pasado y enseñan.
'Entiendo', respondo al teléfono, si me decepciono.
La respuesta del libro es tres, estoy equivocado.
Nuevamente, la última vez fue... en el año...
La sangre es buena cuando se bebe solo, la alegría compartida es la mitad menos.
La conexión entre la imagen y el texto me molesta:
¿Cómo se reconocen los motivos de cada uno?
En cierto tipo de canciones siempre se navega lejos.
¿Suena convincente, si no queda más remedio que viajar?
Compro un traje, llego al lugar, cambio el peso a la otra pierna.
Actúo como un espectador completo, invisible.