Heitto-ovet
Hän reuhuaa
Ympäriinsä
Lännen kaupunkeja
Ja saluunoita
ljykangastakissaan
Ja hatunreuhka silmillään
Herättäen hilpeyttä
Saapuessaan,
Mutta ruudinsavun hälvettyä
Kukaan ei naura.
Peli alkoi, hävitä voi kaiken,
Paitsi luukkuhousunsa.
Merkityistä korteista ei ollut mitään apua.
Ne olivat Turun linna-pakasta, ja pelattiin mainospakalla.
Hän katsoi hyvin monimutkaisen peilijärjestelmän avulla muiden kortteja.
Hevoseni karkasi
Tai varastettiin.
Tämä on hänen temppujaan:
Hän pyrkii ohjaamaan huomioni pelistä
Ja sitten on ässä pöydässä.
Viimeksi olisin voittanut, jos
Olisin nähnyt hänen silmänsä.
Hattu oli silmillä.
Peli jatkui, hävitä voi kaiken, jopa luukkuhousunsa.
Hänen kanssaan pelaaminen on aina eriskummaista.
En koskaan päässyt selville aivan tutun pelin luonteesta.
Onko hän peliväline vai pelaaja, pelin säännöt, sen yleisö vai pelin keksijä?
Puertas de Salida
Él causa disturbios
Por todas partes
En ciudades del oeste
Y salones
Con su abrigo de piel
Y su sombrero desaliñado en los ojos
Provocando risas
Al llegar,
Pero una vez que se despeja el humo de la pólvora
Nadie se ríe.
El juego comenzó, se puede perder todo,
Excepto sus pantalones de lona.
Las cartas marcadas no sirvieron de nada.
Eran de la baraja del castillo de Turku, y se jugaban con una baraja publicitaria.
Él miraba con un sistema de espejos muy complicado las cartas de los demás.
Mi caballo se escapó
O fue robado.
Estas son sus trampas:
Intenta desviar mi atención del juego
Y luego tiene un as en la mesa.
La última vez habría ganado, si
Hubiera visto sus ojos.
El sombrero estaba en sus ojos.
El juego continuó, se puede perder todo, incluso sus pantalones de lona.
Jugar con él siempre es extraño.
Nunca logré entender la verdadera naturaleza del juego familiar.
¿Es él el instrumento del juego o el jugador, las reglas del juego, su audiencia o el inventor del juego?