Vihkikaava Ja Käytäntö
Vaimo laittaa lapsen salaa viemää sanaa.
Puhelun jälkeen hymyään peittelee.
Kieltää minut kolmesti.
Kun kysyin: "saanko,
Jos kannan vinttiin sen lipaston?",
Hän kielsi, koska kaadoin pihaltamme väärät puut.
Tämä siveys, se ei johdu vain siitä, että toimin omin päin,
Mutta se nyt kaikki vain on kivaa, mitä naiset inhoaa.
Poissaollessaan isä tyttärelleen soittaa ja kysyy:
"onko siellä isi kotona?"
Ja tytär vastaa: "on."
Minkä jumala yhdistää, sen kolmas osapuoli erottaa.
Refrain:
Tuli naulat erottaa laudankappaleista.
Lapset tuntee minut vain isän roolista.
Tuijotan tuleen, tuijotan veteen - siinä meikäläisen elementit.
Vihkikaava ja käytäntö - siinä yleiset opit.
Jos näen malmisuonen kivessä, jota ei kuorma tuonut,
Esiintymä voi tontilla olla - menee talo purkuun, jos siitä puhun.
Ei muista menneitä näppyjä, ei lapiollisiaan laske,
Kun suojaa roudalta anturan ja maisemoi kaivannon.
Mutta uudet kiuaskivet saa sade puhdistaa,
Ne kottikärryyn pinoan ja keksin kirkolle asiaa.
Isän poissaollessa äiti tyttäreltään kysyy:
"heräsitkö yöllä, kun isi sammui eteiseen?"
Ja tytär vastaa: "en."
Äiti jatkaa:
"kävin varmistamassa, että hengität yhä."
Refrain
Ritual y práctica
La esposa pone al niño en secreto a llevar un mensaje.
Después de la llamada, oculta su sonrisa.
Me niega tres veces.
Cuando pregunté: '¿puedo,
Si llevo al desván esa cómoda?',
Ella se negó, porque derribé los árboles equivocados de nuestro jardín.
Esta virtud, no solo se debe a que actúo por mi cuenta,
Pero ahora todo es solo diversión, lo que las mujeres odian.
Cuando el padre está ausente, llama a su hija y pregunta:
'¿está papá en casa?'
Y la hija responde: 'sí'.
Lo que Dios une, el tercero lo separa.
Estribillo:
Los clavos separan las tablas.
Los niños solo me conocen por el papel de padre.
Miro al fuego, miro al agua - ahí están mis elementos.
Ritual y práctica - ahí están las enseñanzas comunes.
Si veo una veta de mineral en la piedra que no trajo la carga,
Puede haber un yacimiento en el terreno - la casa se derrumba si hablo de ello.
No recuerda granos pasados, no cuenta sus paladas,
Cuando protege la cimentación del hielo y paisajiza la zanja.
Pero la lluvia limpia las nuevas piedras del horno,
Las apilo en la carretilla y encuentro excusas para ir a la iglesia.
Cuando el padre está ausente, la madre le pregunta a la hija:
'¿te despertaste por la noche cuando papá se desplomó en la entrada?'
Y la hija responde: 'no'.
La madre continúa:
'fui a asegurarme de que todavía estabas respirando.'
Estribillo