Ilman sua
Ensimmäinen syksyn sade kastoi koko maan
sateenkaaren päässä ei aarre ollutkaan
kun syksyn pimeys näin sai kaiken kauniin muuttumaan
luulin että pystyn kesän vielä muistamaan
vaikka sateestakin nautin mut en silti yhtä paljon
kuin auringosta öisen kesätaivaan
refrain:
ilman sua en jaksanut ois syksyyn
en oisi voinut nähdä kuinka rakkaus kypsyy
en oisi voinut sitä kestää
en lähtöäsi estää
päätös huomisesta oli silloin sun
ilman sua on yksinäiset päivät
ne hetket yhteiset kun muistoihini jäivät
sitä ikävää ei kestää voinut meistä kumpikaan
koskaan elämästä pysty en mä nauttimaan
ilman sua
syksy saapui sateet ohi sen jo menneet on
vierellesi kaipuu sanoin kuvaamaton on
kuuletko mun äänen tahdon sua mä rakastaa
yksin jaksa ei vaan täytyy menneet unohtaa
yksinäisyydestä nautin vaan en yhtä paljon
kuin ihmisestä jota aina rakastan
refrain
sitä ikävää ei kestää voinut meistä kumpikaan
koskaan elämästä pysty en mä nauttimaan
ilman sua
Sin ti
La primera lluvia de otoño empapó toda la tierra
al final del arcoíris no había tesoro
cuando la oscuridad del otoño transformó toda la belleza
pensé que aún podía recordar el verano
aunque disfrutaba de la lluvia, no tanto
como del sol en el cielo nocturno de verano
estribillo:
sin ti no hubiera podido soportar el otoño
no hubiera podido ver cómo madura el amor
no hubiera podido resistirlo
no hubiera podido evitar tu partida
la decisión sobre el mañana era entonces tuya
sin ti son días solitarios
los momentos compartidos que quedaron en mis recuerdos
no podíamos soportar esa añoranza ninguno de los dos
nunca podría disfrutar de la vida
sin ti
el otoño llegó, las lluvias han pasado
el anhelo de estar a tu lado es indescriptible
¿escuchas mi voz? quiero amarte
no puedo soportar estar solo, debo olvidar el pasado
disfruto de la soledad, pero no tanto
como de la persona a la que siempre amaré
estribillo
no podíamos soportar esa añoranza ninguno de los dos
nunca podría disfrutar de la vida
sin ti