Ruusunen
Ruususen laulla, prinssiä vailla
Unta mä elämästä nään
En tahtois nukkuu, vaan suudelmiin hukkuu
Ikiuneen ilman häntä jään.
Heräsin tänään hellään suudelmaan
Useinhan minä suukkosia saan
Mutta tämä oli kuitenkin toista kuin muut
Veri kulki kuohuen ja virkosivat luut.
Et koskaan arvaa kenet siinä näin!
Prinssini uljas hän seisoi edessäin
Sadan vuoden unen hän suuteli pois
Niin kuin niitä vuosia ollutkaan ei ois.
Nukuitko hyvin? kysyi hymyillen
Satayksi vuotta ja liioittele en
Väsymyksen syitä hän ei kysellyt
Minä sanoin: prinssi, suutele mua nyt!
Et koskaan arvaa...
Minä voin olla vaikka tuhat vee,
Mutta sittenkään sitä virhettä en tee
Etten mä heräis hellään suudelmaan,
Jos vain sen rakkaalta prinssiltäni saan.
Et koskaan arvaa...
La Bella Durmiente
Con la canción de la Bella Durmiente, sin un príncipe
Veo la vida en sueños
No quiero dormir, sino ahogarme en besos
Quedarme en un sueño eterno sin él.
Hoy desperté con un tierno beso
A menudo recibo besos
Pero este era diferente a los demás
La sangre fluía con furia y los huesos cobraban vida.
¡Nunca adivinarías a quién vi allí!
Mi valiente príncipe estaba frente a mí
Besó lejos el sueño de cien años
Como si esos años nunca hubieran existido.
¿Dormiste bien? preguntó sonriendo
Ciento uno años y no exagero
No preguntó las razones de mi cansancio
Yo dije: ¡príncipe, bésame ahora!
¡Nunca adivinarías!
Puedo tener mil años,
Pero aún así no cometería ese error
De no despertar con un tierno beso,
Si solo lo recibo de mi amado príncipe.
¡Nunca adivinarías!