Haikara
Jäälautat saapuivat
Rannikon kannelle
Ja suomenlahden majakoiden valokeilat paljastivat
Yön piilottamat hahmot
Kun minä toista suutelin
Minä täytyin tyhjyydestä ja
Pitelin sinua sylissä
Tiesin että tunsit kuinka
Jäälautat purjehtivat
Välillemme kuin aaveet
Ja niin minä sinua haavoitin
Purjelaivojen luona
Lokit nauroivat mun perään
Mietin että outoja lintuja
Ne jotka eivät kadu mitään
Minä nukuin liian pitkään
Heräsin ja satoi räntää
Aamuisesta satamasta
Etsin sitä kadonnutta
Karttaa jolla löytäisin
Sinun luoksesi takaisin
Jää suli kyynelistä
Murtui sydänten mukana
Purjeiden hengitystä kuunnellessa
Tiesin että se olet sinä
Tahdon kanssasi nähdä haikaran
Purjelaivojen luona
Lokit nauroivat mun perään
Mietin että outoja lintuja
Ne jotka eivät kadu mitään
Silloin lokkiparvien yli
Ohitsemme lensi haikara
Silloin lokkiparvien yli
Ohitsemme lensi haikara
Haikara
Los rompehielos llegaron
A la cubierta de la costa
Y los faros del golfo de Finlandia revelaron
Las figuras ocultas de la noche
Cuando besaba a otro
Me llené de vacío y
Te abracé
Sabía que sentías cómo
Los rompehielos navegaban
Entre nosotros como fantasmas
Y así te lastimé
Junto a los veleros
Las gaviotas se rieron de mí
Pensé que eran aves extrañas
Esas que no se arrepienten de nada
Dormí demasiado
Desperté y llovía aguanieve
Desde el puerto matutino
Busqué ese mapa perdido
Que me llevaría de vuelta
A tu lado
El hielo se derritió con lágrimas
Se rompió con los corazones
Escuchando la respiración de las velas
Sabía que eras tú
Quiero ver una cigüeña contigo
Junto a los veleros
Las gaviotas se rieron de mí
Pensé que eran aves extrañas
Esas que no se arrepienten de nada
Entonces, sobre el enjambre de gaviotas
Pasó volando una cigüeña
Entonces, sobre el enjambre de gaviotas
Pasó volando una cigüeña