Tähtiotsa
Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan
Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan
Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet
Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin
Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekään
Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee
Yksinäinen, laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää
itse valon kirkkaimman hän kantaa
Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkään
Liian paljon yli käveltiin
ja unohti, miten noustiin
Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään, kun ei anna kellekään
Hän kyllä selviytyy, kun sieluaa ei myy
Sisintään hän ei näytä kellekään
Frente estrellada
Ella es pequeña, siempre asustada, pero su rostro no lo refleja
Arrojada sola al mundo, donde no parece pertenecer
Sus pasos parecen seguros, pero si le preguntaras a dónde va
Responde que solo hacia adelante, hacia algún lugar lejos de sí misma
Ella sobrevive a esto, sin vender su alma
No entrega su corazón a nadie
Las sombras de las nubes pueden cubrir a la niña de la luz mientras camina
Solitaria en su valle y cree
Que siempre queda en la oscuridad, con una frente estrellada, sin ver
Que ella lleva consigo la luz más brillante
Se cansó temprano de esquivar
No confía, pero tampoco tiene razón
La pisotearon demasiado
y olvidaron cómo se levantaron
Ella sobrevive a esto, sin vender su alma
No entrega su corazón a nadie
Ella definitivamente sobrevivirá, sin vender su alma
No muestra su ser interior a nadie
Escrita por: A. Tuisku