Helsinki
Katselin sua kauempaa
Näin vain osatotuuden
Olit pieni piste vaan
Reunalla meren likaisen
Vain himmeää hehkua
Erotin ääriviivoissa
Kunnes viime vuosina
Oon nähnyt valot kirkkaina
Harmaantuneetkin korttelit
Joita ennen välttelin
Pysäkit ja puistonpenkit
Kirkkaammiksi väritit
Niin moneen postinumeroon
Oon hitaasti ihastunut
Lauttasaaresta kallioon
Aamuruuhkissa juossut
Tuli vieraasta yhtäkkiä tuttua
Nyt sekamelska näyttää hallitulta
Olet luja ja kannattelet mua
Helsinki
Herätät aamuun niin kuin ennenkin
Nyt nään sun piirteet paljon tarkemmin
Jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
Vaikka on juuret muualla
On mulla kaksi kotia
Ja kun oon matkalla
Näyt silti aina kartalla
Vaikka valot manhattanin
Kiiltäisikin kirkkaammin
Tai saisin lontoon camdenin
Tahtoisin nähdä kaivarin
Tuli vieraasta yhtäkkiä tuttua
Nyt sekamelska näyttää hallitulta
Olet luja ja kannattelet mua
Helsinki
Herätät aamuun niin kuin ennenkin
Nyt nään sun piirteet paljon tarkemmin
Jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
Piti piiloutua, ei katseet saaneet osua mun kasvoihin
Nyt kaikuu katukivet rakkautta tämän kaupungin
Helsinki
Te observaba desde lejos
Solo veía la verdad a medias
Eras solo un pequeño punto
En el borde del mar sucio
Solo un brillo tenue
Distinguido en los contornos
Hasta que en los últimos años
He visto las luces brillantes
Incluso los barrios descoloridos
Que solía evitar
Las paradas y los bancos del parque
Los pintaste con colores más brillantes
En tantos códigos postales
Me he enamorado lentamente
Desde Lauttasaari hasta la roca
Corriendo en el tráfico matutino
Lo extraño se volvió familiar de repente
Ahora el caos parece estar bajo control
Eres fuerte y me sostienes
Helsinki
Despiertas la mañana como siempre
Ahora veo tus rasgos mucho más claramente
Si antes temía el peso del concreto manchado
Aunque mis raíces estén en otro lugar
Tengo dos hogares
Y cuando estoy de viaje
Siempre pareces estar en el mapa
Aunque las luces de Manhattan
Brillen más intensamente
O si tuviera Camden en Londres
Quisiera ver Kaivopuisto
Lo extraño se volvió familiar de repente
Ahora el caos parece estar bajo control
Eres fuerte y me sostienes
Helsinki
Despiertas la mañana como siempre
Ahora veo tus rasgos mucho más claramente
Si antes temía el peso del concreto manchado
Tenía que esconderme, no dejar que los ojos se posaran en mi rostro
Ahora las calles resuenan con el amor de esta ciudad
Escrita por: A. Riihimäki / A. Tuisku