Kuollakseen Elossa
Puristuksessa jokseenkin elävänä
Ei paljoo mitä odottaa
Astinlautoina ei montaa ehjää oksaa
Joissa elämä virtaa
Ei oo montaa, ne mahtuu yhteen kouraan
Joista varmasti tietää
Et ne näkee kun ne katsoo
Ja sen kaiken ymmärtää
Mitä tahdot?
Mitä siitä
Mikään ei kuitenkaan riitä?
Mitä teitkään sinä itse?
Muista se kun tuomitset
Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa niin väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa
Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin päätettiin luottaa
Tähän johti, harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?
Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät
Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut
Vivir para Morir
Presa en cierto modo vivo
No hay mucho que esperar
No hay muchas tablas enteras
Donde fluya la vida
No hay muchas, caben en una mano
De las que seguramente sabes
Que se ven cuando se miran
Y se entiende todo eso
¿Qué quieres?
¿De qué sirve?
¿Nada es suficiente de todos modos?
¿Qué hiciste tú mismo?
Recuérdalo cuando juzgues
En el carruaje del día del juicio
Solo en la niebla, en el camino equivocado
En una espiral descendente y no se corrige
Hasta que toca la tierra
Se obtuvieron señales seguras de algo mejor
En las que decidimos confiar
Esto nos llevó aquí, nos desviamos
¿Y cómo podemos seguir desde aquí?
No mires, no escuches
Solo mantén tus labios cerrados
Adivina un poco, no sepas
Basta con que lo soportes
Así, vivir para morir
Mayormente ya muerto